Urallaan parikymmentä SM-mitalia vapaapainista voittanut Harri Uusimäki vetää nykyisin Porvoon Weikkojen junioreiden painitreenejä pari kertaa viikossa. Uusimäki on kokenut valmentaja, sillä hän valmensi maajoukkuetasollakin toistakymmentä vuotta.
Muutama vuosi sitten Porvooseen muuttanut Uusimäki on kotoisin Lappajärveltä Pohjanmaalta.
Pitikö lapsena tehdä valinta painin ja pesäpallon väliltä?
- Käytännössä joo. Minä olin niin huono heittämään, että valitsin painin. Vaikka Vimpeliin olisi ollut lyhyempi matka kuin painitreeneihin, naurahtaa Uusimäki.
- Jos kylälle syntyy viitisenkymmentä lasta vuodessa, niin ei siinä kovin moneen lajiin riitä junioreita, muistuttaa Uusimäki.
- Meiltä oli jonkun verran matkaa painisalille. Me menimme Övermarkin painiveljesten kanssa traktoreilla treeneihin. Harjoitusten jälkeen koottiin painimatto kasaan ja ajettiin kilpaa kotiin, nauraa Uusimäki.

Uusimäki on kilpaillut muutamaa poikkeusta lukuunottamatta aina vapaapainissa.
- Olen pitkäraajainen, joten vapaa sopii minulle paremmin. Muutenkin se kiehtoi enemmän. Vapaassa saa käyttää jalkoja apunaan ja ottaa jaloista kiinni. Kreikkalaisroomalaisen otteet ovat pelkästään vyötärön yläpuolelta, valaisee Uusimäki.
- SM-mitaleja tuli ihan mukavasti. Maailmanhuipulle en urallani päässyt. Pari kertaa hävisin ratkaisevassa finaalissa Jukka Rauhalalle. Yhdet alle 20-vuotisten EM-kisat kävin painimassa. Ne olivat vaikeat kisat 16-vuotiaalle. Ei niin nuorta olisi pitänyt kisoihin edes laittaa, arvioi Uusimäki.
Uusimäki otti viimeisen SM-mitalinsa vuonna 1988. Samana vuonna hän aloitti valmennusuransa.
- Valmensin käytännössä kaikissa muissa arvokisoissa, paitsi olympialaisissa. Ehti siinä nähdä painia eri puolilla maailmaa, miettii Uusimäki.

Uusimäki muutti vuonna 1987 Helsinkiin Lappajärveläisen vaimonsa kanssa. 2000-luvun alussa perhe alkoi katsella isompaa asuntoa. Nykyisin Porvoon Pappilanpellossa asuvassa Uusimäen perheessä on neljä lasta.
- Helsingin Kurkimäen kolmio alkoi käydä ahtaaksi. Niinpä etsimme tontteja lähiympäristöstä. Porvoosta sai tontin ulkopaikkakuntalainenkin. Niinpä aloimme vuonna 2004 rakentamaan, kertaa Uusimäki.
- Aika nopeasti tuli lähdettyä painisalille katsomaan. Tunsin Juha Jokisen ja Mika Vuoren ennestään.
- Vuoteen 2006 asti vedin vielä treenejä Helsingin Tarmossa, mutta sitten vaihdoin Porvoon Weikkoihin. Leirit ja kisat alkoivat viedä sen verran aikaa, että mietti uusia vaihtoehtoja.
Valmennuksen lisäksi Uusimäki on Porvoon Weikkojen sihteeri. Paini on Uusimäen perheessä isossa roolissa, sillä neljästä lapsesta kolme harrastaa painia aktiivisesti.
- Arttukin, 15, on joutunut kokeilemaan. Veera, 10, ensi viikolla 9 täyttävä Vilma ja Aarne, 6, ovat innokkaita painimaan. Aarne harrastaa lisäksi jalkapalloa. Tytöt pelaavat myös sählyä tai sehän on Porvoossa salibandya, hymyilee Uusimäki.
- Porvoo on tosi hieno, aktiivinen urheilukaupunki. Olin oikein yllättynyt, miten monta pääsarjatason joukkuetta täällä on. Paini sopisi varmasti monella oheislajiksi. Painista ei ole haittaa muille lajeille.
1990-luvulla vedin painitreenejä ECG:n jenkkifutaajille. Olen vetänyt treenejä myös jääkiekkoilijoille ja jalkapallon pelaajille. Paini on monipuolinen kokonaisuus, joka palvelee muitakin lajeja, muistuttaa Uusimäki.

Harri Uusimäen mukaan painin voi hyvin aloittaa jo 5-vuotiaana.
- Meillä on harjoituksissa yleensä alkuverryttelyksi jalkapalloa. Painia on loppujen lopuksi vain parikymmentä minuuttia. Suurimmaksi osaksi vuoro koostuu leikeistä ja liikunnallisista jutuista. Kuperkeikkoja eteen ja taakse, erilaisia hyppyjä, sekä kannetaan toisia ja opetellaan kaatamaan, valaisee Uusimäki.
- Monipuolisia hauskoja juttuja. Kaikkea mikä kehittää liikkuvuutta ja ketteryyttä, sekä tarjoa mukavaa liikunnallista harrastamista, sanoo Uusimäki.
Porvoon Weikkojen järjestämät junioripainit ovat varsin suosittuja, mutta mukaan mahtuu edelleen.
- Varsinkin tyttöjä saisi olla enemmänkin. Lisäksi olemme pohtineet aikuisten painiryhmiä. Siis harrastajille, kertoo Uusimäki.
- Onhan tämä lapsille hyvä tapa purkaa energiaa. Ja miksei aikuisillekin, naurahtaa Uusimäki.
Weikkojen painijat harjoittelevat Suiston hallilla.
- Tämä on ihan hyvä, normaali painisali. Pitää muistaa, että kyseessä on marginaalilaji. Ei omista isoista uusista halleista voi silloin puhua, miettii Uusimäki.
- Paini on kilpailutasolla pirun yksinäinen laji. Sitä on matolla aina yksin toista vastaan. Toisaalta joukkuelajeissa voi tulla tiettyä eripuraa, kun on erilaisia näkemyksiä pelaajien osaamisesta ja kuka on parempi pelaaja kuin toinen. Täällä paremmuuden näkee matolla, joten näistä ei tarvitse spekuloida, analysoi Uusimäki.